Erään amerikkalaisen koulun 10 -vuotiaita lapsia syötettiin tuttipullolla korvaavan kiintymyssuhteen saamiseksi ”hoitajaansa”. Eräässä maamme perheneuvolassa 5 -vuotiaita makuutettiin ammeessa ja juotettiin tuttipullolla turvallisen varhaislapsuuden kokemuksen saamiseksi. Koppaterapian jälkeen osalle lapsista ilmaantui tuhrimista.
On hyvä, että psykologisista testeistä, arvioinneista ja hoitotavoista keskustellaan. Arvioinnit ovat riistäytyneet valloilleen. Asia liittyy lasten ja perheiden tukemiseksi kutsuttuun toimintaan, ns. varhaiseen puuttumiseen.
Maassamme toteutetaan vauvaperhetyötä, neuvoloiden terveydenhoitajat ja sosiaalialan ammattilaiset koulutetaan havainnoimaan äitien masennusta,
sekä lapsen ja äidin vuorovaikutusta. Työntekijöitä motivoidaan kertomalla, että vauvojen aivojen kehittyminen vaatii hyvää vuorovaikutusta ja tulee kalliiksi järjestää huonoissa oloissa kasvaneille lapsille erityisopetusta ja mielenterveyshoitoa.
Sosiaalityöntekijät koulutetaan näkemään nallekorteista huostaanoton tarve. Lastenpsykiatrit suosittavat vuorovaikutustutkimusten perusteella huostaanottoa. Jopa muutaman vuoden ikäisille lapsille tehdään psykologisia testejä ja päiväkodeissakin käytetään kaikenmaailman kettutestejä.
Lasten kanssa työtä tekevillä on huono tietämys lapsen normaalista kehityksestä ja ongelmia nähdään kaikessa erilaisuudessa. Viranomaisen silmissä korkean riskin lapsia ovat yksinhuoltajan lapsi, maahanmuuttaja, adoptiolapsi, vammainen, sairas eli ne, joiden tulisi saada erityistä tukea ja sosiaalihuollon hyvää palvelua - ei pelkkää arviointia ja tarkkailua. Eräs sosiaalityöntekijä perusteli ulkomaisen adoptiolapsen huostaanottoa kiintymyssuhdehäiriöllä. Työntekijän mukaan lapsen tulee kiinnittyä lastenkodin hoitajaan, vaikka hänellä oli vastuulliset ja lapsensa vaikeudet ymmärtävät adoptiovanhemmat. Kuka suojelisi lasta yli-innokkailta lapsuuden tärvääjiltä?
Varhaisessa seulonnassa jo raskausaikana ns. korkean riskin äideille tehdään testejä olettamalla, että heillä tulee olemaan ongelmia äitiytensä toteuttamisessa. Tällaisia äitejä ovat mm. lastensuojelun asiakkaina nuoruudessaan olleet äidit. Lastensuojelussa puhutaan ylisukupolven ulottuvan ketjun katkaisemisesta. Lastensuojelu ei ilmeisesti luota omiin kykyihinsä, kun se haluaa ottaa vauvan pois äidiltä ja varmistaa lastensuojelun asiakkuuden jo ennen kuin äiti-lapsi -suhde on päässyt edes kunnolla alkuun. On selvää, että ennakoiva huostaanotto ei ehkäise, vaan ylläpitää ja vahvistaa lastensuojelun tarvetta.
Sosiaali- ja terveysministeriö on ajanut lastensuojelun kaaostilaan keskittymällä valvonnan ja arvioinnin menetelmien luomiseen, sen sijaan, että lasten ja perheiden auttamisen keinoja olisi kehitetty.
Erään äidin (kyse ei ollut päihdeäidistä!)lastensuojelun asiakkuus oli alkanut koulunkäyntiin liittyvistä, myöhemmin voitetuista, vaikeuksista. Tästä syystä sosiaalityöntekijä piti äitiä kykenemättömänä huolehtimaan syntyvästä vauvastaan. Kun äiti ei suostunut luopumaan vauvastaan, hänet painostettiin menemään ensikotiin.
Ensikoti teki sosiaalitoimen pyynnöstä havaintoja vuorovaikutuksesta ja suositti lapsen huostaanottoa vuorovaikutuksen ongelmien takia. Lausunnossa pyrittiin vahvistamaan sosiaalitoimen antamia ennakkotietoja äidistä. Voi syystäkin penätä ensikodin toiminnan eettisyyttä.
Epätieteelliset menetelmät aikaansaavat ns. vääriä positiivisia löydöksiä ja
lapsi voi joutua väärin perustein erotetuksi vanhemmistaan. Näyttää siltä, että yhä vähäisemmistä syillä aloitetaan tutkimukset ja yhä heiveröisemmin perustein tehdään yhä varhemmin huostaanottoja. Luottamus ihmisten omiin kykyihin ja ammattitaitoinen tuen antaminen on vaihdettu ennakoivan huostaanoton kaikkivoipaan ylivoimaan, piittaamatta Lapsen oikeuksien sopimuksesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle langettavista tuomioista.
Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo