Oikeusasiamies on pyytänyt lääninhallituksilta selvitystä laitoshoidossa olevien vanhusten hoidosta. Lääninhallitusten tekemien selvitysten mukaan vanhuksia kohdellaan huonosti, sidotaan peteihin, teljetään lukkojen taakse, annetaan liikaa lääkkeitä.
Oikeusasiamiehen olisi hyvä teettää selvitys myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hoidosta. Saan työssäni jatkuvasti yhteydenottoja vanhemmilta, lapsilta ja läheisiltä koskien sijaishuollossa asuvia lapsia. Yhteydenottojen syy on lasten huono kohtelu.
Lapsia kasvatetaan väkivaltaisin kiinnipidoin,istutetaan päiväkausia penkillä, eristetään lukkojen taakse tai lapsi voi joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi sijaishuoltopaikassaan. Biologisten vanhempien mustamaalaaminen tuntuu olevan tapana liian monessa paikassa.
Euroopan ihmisoikeussopimus ja lastensuojelulaki säätävät, että huostaanotto on väliaikainen toimi ja lapsen ja läheisten yhteydenpitoa tulee tukea. Rajoitustoimille on laissa tarkat perusteet. Tapaamisten turvaaminen on osa perheen jälleenyhdistämistä. Tästä huolimatta lapsi saattaa joutua paikkaan, joka ei salli yhteydenpitoa vanhempiin tai se on mahdollista vain muutaman tunnin ajan kuukaudessa.
Jos puheaika rajataan hyvin lyhyeksi ja puhelu on soitettava sijoituspaikan aikuisten kuullen kaiuttimen välityksin, ei yksityisyydestä ole paljoakaan jäljellä. Lähiomaisten tapaamisiakin saatetaan rajoittaa, jopa estää kokonaan, silloinkin, kun kyseessä on tavalliset, asiansa hyvin hoitavat ihmiset. Sen sijaan, että vaalittaisiin ja vahvistettaisiin ihmissuhteita, pyritään vieraannuttamaan, rikkomaan ja nöyryyttämään sekä lapsia että vanhempia. Minkä varaan lapset silloin jäävät? Vaihtuvien ammattilaistenko kuvitellaan täyttävän tyhjiö, joka aiheutetaan?
Sijaishuoltoa tarjoava yrittäjä saattaa keksiä mitä moninaisempia verukkeita sille, ettei lapsi voi tavata vanhempiaan. Kuinka monen sijoitetun lapsen väitetäänkään olleen kotonaan seksuaalisen hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun uhri. Tällaiset jutut tuntuvat työllistävän poliisi-, syyttäjä- ja oikeuslaitosta.
2000-luvun huostaanotto liittyy usein lapsen koulunkäynnin ongelmiin, tuen puutteeseen ja siitä johtuvaan häiriökäyttäytymiseen. Saattaa kuitenkin käydä niin, että lapsi, joka huostaanotetaan ja sijoitetaan koulun takia, ei saakaan asianmukaista perusopetusta. Häiriökäytöstä lääkitään runsain lääkeannoksin ja uhmaa kasvattavin alistuskeinoin. Voi syystäkin kysyä, kasvattaako Suomi lastenkodeissa pommia, uhmaa täynnä olevia kansalaisia, jotka vapauduttuaan ovat valmiit tekemään mitä vain saadakseen hyvityksen hukatulle lapsuudelleen.
Kaikkien lasten tulee lain mukaan saada hyvä hoito ja huolenpito. Lasta tulee kasvattaa niin, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Häntä ei saa alistaa eikä kohdella loukkaavasti. Liian moni lapsi elää sijoituspaikassa, josta hänet tulisi viipymättä huostaanottaa.
Kuntien sosiaalityöntekijöitä ei yleensä kiinnosta lasten esille tuomat epäkohdat, vaan he toimivat perhekotiyrittäjien ehdoilla. On käsittämätöntä, että kunta on valmis maksamaan 10 000 euroa kuukaudessa huonosta hoidosta. Mistä ylipäänsä on syntynyt harha siitä, että vain sijaisvanhemmat kykenevät kasvattamaan lasta?
Lääninhallitukset eivät kykene paikkoja valvomaan. Eräs nuori kertoi lääninhallituksen tarkastajan todenneen, että ei saa valehdella lastenkodin oloista. Puolueeton selvitys tulisi siis teettää niin, että varmistetaan lapsen äänen kuuluminen. On onnetonta, jos lapset jäävät lainsuojattomiksi ja ne tahot, jotka saavat palkkaa lapsen hyvinvoinnista huolehtimisesta, ohittavat lasten ja nuorten kertomat asiat.
Ruotsissa tehdään virallista selvitystä lasten huonosta kohtelusta sijaishuollossa. Lastensuojelun laadun pitäisi puhuttaa myös Suomessa, jossa n. 16 000 lasta asuu kodin ulkopuolella ja johtaa arvokeskusteluun.
Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo