Keski-Suomen veronmaksajien olisi syytä olla huolissaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (ent. Stakes) tilaston mukaan Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Jämsä, Äänekoski, Karstula ja Kivijärvi kuuluvat Suomen kuntien kärkijoukkoon, kun mitataan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumääriä.
Lapsen kodin ulkopuolelle sijoittaminen maksaa vähintään 200 euroa/vrk, joten esimerkiksi 295 jyväskyläläisen lapsen kustannus veronmaksajille on noin 60 000 euroa/ vrk, vuodessa siis liki noin 21,5 miljoonaa euroa.
Lapsen oikeuksien yleissopimus ja lastensuojelulaki velvoittavat vanhempien tukemiseen eli järjestämään hyviä peruspalveluja lapsiperheille. 2000 -luvun valitettaviin ilmiöihin kuuluu, että lapsen poisottaminen perheestä mielletään lastensuojelutyössä ensisijaiseksi auttamisen keinoksi, kun sen pitäisi olla viimesijainen.
Keskisuomalainen ”auttamisen” ilmiö on Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminta. Kyseinen laitos antaa lastensuojelulle huostaanottoa puoltavia lausuntoja ja katsoo oikeudekseen arvioida usein hädänalaisessa elämäntilanteessa turvaa ja apua hakevaa äitiä. Toiminta on vähintäänkin epäeettistä, siihen tulisi Ensi- ja turvakotien liiton pikaisesti puuttua.
Moninkertainen kustannus yhteiskunnalle syntyy, kun lapsi sijaishuollossa syrjäytetään ja vain murto-osa sijoitetuista selviää aikuisiksi yhteiskunnan veronmaksajiksi. Olisi aika tehdä empiirinen tutkimus siitä, mitä lastensuojeluun syydetyillä varoilla ylipäänsä saadaan aikaan.
Monet kunnat ovat tietoisesti tehneet toisenlaisen valinnan ja lähteneet lapsen poisottamisen sijaan tukemaan lapsiperheitä. Olisiko Keski-Suomessakin aika asennemuutokseen lapsia ja vanhempia kohtaan?
Leeni Ikonen
varatuomari