Erilaisuuden pelko - kelvot ja kelvottomat

Erilaisuus pelottaa.

Erilaiset ruumiinviat, sairaudet, henkiset tilat tai sosiaalisen käytöksen muodot on rotuhygieniassa ymmärretty ja luokiteltu perinnöllisiksi. Tällä perusteella voitiin luoda kaksi ryhmää, biologisesti kelvot ja kelvottomat.

Kelvoille suunnattiin yhteiskunnan tuet ja verohelpotukset sekä työ äidin, lapsen ja perheen hyväksi. Kelvottomiin kohdistettiin toimia, joilla estettiin kelvottomien lisääntymistä. Näin estettiin tulevien sukupolvien saastuminen. Kelvottomiin kohdistettavia toimia olivat sosiaalisten tukien epääminen, avioliittokiellot, suvunjatkamisen estäminen steriloinnin tai laitokseen eristämisen avulla.

1912 -luvulla Helsinkiin kokoontui kuudes pohjoismainen aistivialliskokous, jossa puhui Perttulan tylsämielisten kasvatuslaitoksen johtaja Hedman. Hän vaati, että yhteiskunnalla on oltava oikeus lainsäädännöllä estää degeneraation leviäminen. Tämä toteutettiin luomalla valvontajärjestelmä psyykkisesti epänormaalien silmälläpitoa ja suojelevaa valvontaa varten sekä estämällä heiltä suvunjatkaminen.

Perttulan kasvatuslaitoksessa steriloinnit alkoivat vuonna 1912. Edvin Hedmanin kuoltua hänen vaimonsa Emma Hedman jatkoi sterilointiohjelmaa vuonna 1920-1922.

Hitlerin lapsioperaatiossa vuodenvaihteessa 1938 -1939 erään lastensairaalaan johtaja oli hakenut lupaa epämuodostuneen lapsen surmaamiseen. Hitler myönsi luvan korostaen, että hän kantoi siitä vastuun, ei vanhemmat. Hän kehitti suunnitelman, jossa kätilöt ja synnytyslääkärit olivat velvollisia ilmoittamaan kaikki idiotiaa potevat ja epämuodostuneet vastasyntyneet sekä halvaustapaukset terveysvirastolle.

Pelkän ilmoituslomakkeen perusteella kolme lautakunnan nimittämää asiantuntijaa päätti lapsen elämästä ja kuolemasta. Jos kaikki päätyivät suosittamaan kuolemaa, annettiin lapselle lasten erikoisosaston hoitoa.

Lausuntoon kirjoitettiin, että lapselle voidaan tarjota parasta hoitoa.

Näin vanhemmat saatiin suostumaan hoitoon. Lääkäreille annettiin myös oikeus uhata vanhempia huoltajuuden menetyksellä.

Vuonna 1939 annettiin asetus, jonka mukaan jokainen alle kolmivuotias synnynnäisesti sairas tai mielisairaan vanhemman lapsi tuli tappaa. Vuonna 1941 operaatio ulotettiin koskemaan myös nuoria, 16 vuoteen saakka.

Vanhimmat lapset tavoitettiin koulujärjestelmän kautta. Lasta hoidettiin osastolla jonkin aikaa, kunnes hän sairastui ja hänet tapettiin. Hoidon tavoitteena oli saada lapselle aikaan ruumiillisia vaivoja.

Vuonna 1943 lähtien lastenosastolle lähettämisen syyksi riitti, että lapsi oli sekarotuinen, romaani tai juutalainen. Vuonna 1944 annetun huoltajuusasetuksen mukaan alaikäisten hoidokkien kasvatus ja opetus oli lopetettava. Samalla osastoja alettiin kutsua terveyslaitoksiksi. Operaation uhriksi joutui noin 5000 lasta.