Varastettu lapsuus - kaltoinkohtelututkimus

Ruotsissa on tehty lasten sijaishuoltoa koskeva selvitys.

SOU 2009:99 on selvityksen osaraportti. Valtion selvitysmiesten on tarkoitus saada tämä haastatteluihin perustuva tutkimus loppuun syksyllä 2011.

http://www.sweden.gov.se/content/1/c6/13/78/93/a04d1a1d.pdf

http://www.sweden.gov.se/sb/d/12603/a/137893

englanninkielinen versio;

http://www.sou.gov.se/vanvard/dokument/SammanfattningDelrapportENG.pdf

Ruotsissa selvitystyön käynnisti televisiossa ollut ohjelma ”Stulen barndom” (varastettu lapsuus), jossa kuusi aikuista miestä kertoi lapsuudestaan yhdessä Ruotsin valtion lastenkodeista.

He kertoivat järjestelmällisestä väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tämä ohjelma käynnisti Ruotsissa selvityksen, johon haettiin haastateltavia ilmoituksin ym. tiedottein. Heitä ilmoittautui 1030. Haastattelut ovat edelleen käynnissä ja kestävät helmikuulle 2011.

SOU 2009:99 sisältää ensimmäisten 404 haastattelun perusteella saadun tiedon. Selvitys sivuaa myös Suomesta Ruotsiin lähetettyjen sotalasten kohtelua. Näitä lapsiahan oli 70 000.

Selvityksessä arvioidaan myös Norjan, Islannin ja Tanskan sekä Irlannin, Walesin, Australian ja Kanadan tilannetta.

Norjassa kunnat tekivät aikanaan aloitteen lastenkotiensa tutkimiseksi. Bergenin kunta oli ensimmäinen, joka pyysi puolueettoman selvityskomitean asettamista vuonna 2001. Norjan hallitus aloitti vuonna 2003 kansallisen selvitystyön koskemaan sijaishuollon sijoituksia vuosina 1945-1980. Selvityksessä ilmeni lasten huolenpidon vakavia puutteita ja laiminlyöntejä.

Islannin pääministeri asetti selvityskomitean ja maassa keskustellaan korvausten maksamisesta kärsineille. Tanskassa hallitus on asettanut selvityskomitean, joka aloitti työnsä vuonna 2009. Walesissa selvitys on käynnistynyt, median avulla, jo 1990-luvulla.

Irlannissa tehdyn selvitystyön taustalla oli televisiodokumentti State of Fear, joka kuvasi pääosin elämää katolisen kirkon ylläpitämissä lastensuojelulaitoksissa. Irlannin pääministeri pyysi vuonna 1999 julkisesti anteeksi kaltoinkohtelun kohteeksi joutuneilta ja asetti komitean selvittämään tarkemmin asiaa. Kymmenen vuoden työn jälkeen vuonna 2009 selvitysmiehet kokosivat asiaan otsikkoon Physical and emotional abuse and neglect were features of the institutions; Laitoksille luonteenomaista oli fyysinen ja psyykkinen uhkailu ja laiminlyönti.

Australiassa on tehty kaksi selvitystä. Vuonna 1995 asetettiin komissio selvittämään pakkohuostaanottoja ja laittomuuksia alkuperäiskansoja kohtaan. Komissio haastatteli 535 aboriginaalia.

Vuosina 1869-1969 Australiassa huostaanotettiin aboriginaaleja pakkokeinoin, uhkauksin tai väärin lupauksin. Lapset sijoitettiin valkoisiin perheisiin tai lastenkoteihin. Tarkoituksena oli sulauttaa aboriginaalit valkoiseen australialaisväestöön ja vuosina 1910-1970 erotettiin 30 % näistä lapsista perheistään. Lapsia rangaistiin, mikäli he puhuivat omaa äidinkieltään ja usein he eivät enää koskaan saaneet nähdä vanhempiaan ja perhettään. Tyttölapsista tehtiin piikoja. Mikäli tyttö tuli raskaaksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, otettiin häneltä lapsi pois.

Pakkohuostaanotto koski noin 100 000 lasta. Australian pääministeri pyysi julkisesti anteeksi aboriginaaleilta vuonna 2008.

Ruotsalaisessa selvityksessä lasten laiminlyönti on jaoteltu seuraavien otsikoiden alle;

1.laiminlyönti

a)riittämätön huolenpito, esimerkiksi puutteet terveydenhuollossa, hampaidenhoidossa, vaatetuksessa, hygieniassa, ravinnossa

b)riittämätön valvonta, esimerkiksi vaarallinen ympäristö, valvomatta jättäminen, päihteiden väärinkäyttö

c)riittämätön koulunkäynti, oppivelvollisuuden laiminlyönti, koulunkäynnin estäminen, opiskelun estäminen

Vajaa 90 % haastatelluista kertoi näitä laiminlyöntejä tapahtuneen.

2.fyysinen väkivalta (tekoväline)

a)kasvatustarkoituksessa

b)kiihtymyksen vallassa

c)sadistinen väkivalta

Miltei puolet haastatelluista kertoi, että heitä oli lyöty jollain tekovälineellä (risu, remmi, mattopiiska, keppi, harjalla jne.).

3.muu fyysinen väkivalta

Runsas ¾ haastatelluista kertoi muusta fyysisestä väkivallasta, mm. kasvoille lyöminen, korvapuustin antaminen, retuuttaminen, töniminen, potkiminen, polkeminen, nipistäminen.

4.uhkaus ja uhkaava tilanne

30 % haastatelluista kertoi, että heidän henkeään on uhattu. Tilanteissa on ollut mukana ase, kirves, puukko tms.

Noin 40 % haastatelluista kertoi joutuneensa johonkin uhkaavaan tilanteeseen.

5.hyväksikäyttö työssä

Yli puolet haastatelluista oli joutunut hyväksikäytetyksi raskaassa työssä, joko maataloustyössä metsätyössä tai muussa työssä.

6.koskemattomuuden loukkaus, eriarvoinen kohtelu ja epäoikeudenmukaisuus

a)erityiskohtelu (kielteinen)

b)eristäminen läheisistä tai yhteydenpidon rajoittaminen

c)loukkaava puhetapa

d)identiteetin riistäminen (kulttuurinen, poliittinen, uskonnollinen)

e)ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus

f)halveksiva ja epäoikeudenmukainen kohtelu

g)eristäminen / liikkumisvapauden rajoitus

h)valvonta (päiväkirja, puhelut, posti)

i)lapsen omaisuuden tai eläimen piilottaminen, poisottaminen

j)väärä diagnosointi

k)pakkoabortti /sterilointi

Noin 86 % haastatelluista oli kokenut tähän ryhmään kuuluvaa laiminlyöntiä.

7.seksuaalisuuden loukkaus

Lähes puolet haastatelluista kertoi, että sijaisisä, sijaisäiti, laitosten henkilökunta, muut nuoret, sijaisperheen sukulaiset tai tutut ovat tehneet heille seksuaalista väkivaltaa.

8.fyysisesti ja/tai psyykkisesti vahingollinen pakko, sääntö, rangaistus

Noin ¾ haastatelluista kertoi tähän ryhmään kuuluvista teoista.

Selvityksen johtopäätökset

Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu.

Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.

Sijaishuollossa kaltoinkohdellut lapset ovat olleet julkisen vallan suojeluksessa ja joutuneet laiminlyödyiksi. Sosiaaliviranomainen on epäonnistunut huolenpidon ja suojan antamisessa lapselle.

Selvitysmiehet esittävät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. Se ehdottaa, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö. Hänen tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.

Tutkimuksessa kiinnitettään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä. Tämän korjaamiseksi on säädettävä seuraamuksista, joita laiminlyöjävirkamieheen kohdistetaan.