Taistelu tiedosta

HS sivusi tärkeää asiaa kirjoittaessaan sosiaalihuollon rekisteritietojen oikaisemisen vaikeudesta (30.8.). Mitä tapahtuu, jos lastensuojeluviranomaisen virhekirjaukset perheen oloista ja lapsen tilanteesta siirtyvät tuomioistuimen ratkaisun pohjaksi?

Yleisissä tuomioistuimissa (käräjäoikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus) tuomitsemisen pohjana ovat tosiseikat, joita oikeudenkäynnissä selvitellään erilaisin todistelukeinoin. Hallintotuomioistuimissa (hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus) sen sijaan lähtökohtana on tuomioistuimen olettama viranomaisen päätöksen tai hakemuksessa esittämien perusteiden oikeellisuudesta.

Lastensuojeluasioissa tilanteen kärjistää se, että perheen asioita hoitavat epäpätevät, vaihtuvat työntekijät vailla laajapohjaista osaamista. Kun tällaista työntekijää pidetään hallintotuomioistuimessa lapsen edun erehtymättömänä ammattilaisena, kansalainen menettää luottamuksensa oikeuslaitokseen. Tämä on tuomioistuinlaitoksen uskottavuutta koskeva ongelma, kun tuomioistuin tällä tavoin itse heikentää sekä kansalaisen luottamusta viranomaistoiminnan oikeellisuuteen että tuomioistuinlaitoksen toimintaan.

Hallintolainkäytön kehittämistä pohtinut työryhmä on arvioinut, ettei hallintolainkäytössä ole vakavia ihmisoikeus- tai perusoikeusongelmia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin antanut Suomelle lukuisia tuomioita ihmisoikeusloukkauksista. Maamme sisäiset perusoikeuksia valvovat ylimmät laillisuusvalvojat ovat vuosien ajan kiinnittäneet huomiota epäkohtiin, joita hallinnossa tapahtuu. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomion maamme sijaishuollossa olevien lasten valtavaan määrään (yli 16 000).

Oikeusministeriön työryhmältä on puuttunut asiakasnäkökulma, vaikka nimenomaan sen kautta kehittämistarpeet tulevat esille. Työryhmässä ei ole myöskään pohdittu, voiko itse oikeudenkäyntimenettely ja sen heikkoudet tuottaa vääriä ratkaisuja lasten asioissa. Lastensuojelutyön heikon tason ja ennakkoasenteisten työtapojen tulisi näkyä huomattavan suurina muuttuvina ratkaisuina hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hallintotuomioistuimet hyväksyvät miltei kaikki sinne tulleet huostaanottoa koskevat hakemukset.

Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä. Kansalaisen esittämä todistelu ohitetaan päätöksessä usein muutamalla rivillä.

Korkein hallinto-oikeus antaa perustelemattomia ratkaisuja, vaikka hallintolainkäyttölaki siihen velvoittaa. Oikeus perusteltuun ratkaisuun on lisäksi osa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista vaatimusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Lienee selvää, että hallinto-oikeuden johtopäätös on todennäköisesti väärä, mikäli se uskoo yksittäiseen juttuun sisältyvät viranomaisen kirjaamat 102 virhetietoa eikä kykene löytämään tosiseikkoja. Kun lapsi ja hänen oikeutensa perhe-elämään on oikeudenkäynnissä kohteena, tulisi menettelyn olla laadukasta ja täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteerit.

Hallinto-tuomioistuimet ovat avainasemassa ohjaamaan lastensuojelutyötä, koska niiden päätöksillä voidaan vaikuttaa ja luoda paineita kuntiin järjestää lapsiperheille riittävät peruspalvelut. Lastensuojeluasioissahan useimmiten on kyse siitä, ettei perhe ole saanut riittävän laadukkaita peruspalveluja.